Orilaitumella

Sunnuntaina olimme lupautuneet Konginkankaan porukan avuksi viemään vuotiasta oripoikaa kesälaitumelle, sillä edeltävään yöhön osui vielä lisäksi heidän tammansa varsominen. Siinä syntyi siis myös Veeran uusi hoitolapsi tälle kesälle, tamman lempityö kun on oman maitovarsan puuttuessa tarhatädin virka :) Jaakko toimi kuskina orilaitumelle mennessä ja oli samalla ensimmäistä kertaa liikenteessä hevoskopin kanssa. Matka sujui hyvin, sillä edellisenä iltana lastasin Jaakon itsensä hevoskoppiin ja ajelutin tätä tallitiellä varmistaakseni, että hän ymmärtää kuinka kurjat olot hevosilla on kopissa, mikäli kuski ei huomioi oikeanlaista ajotyyliä. Kaikkien jotka kuljettavat hevosia tulisi mielestäni ehdottomasti matkustaa joskus kopissa edes pieni matka, sillä se on oikeasti todella silmät aukaiseva kokemus varsinkin, jos kyydissä on samaan aikaan pari huojuvaa hevosta. Muistakaa että tästä ei vaan sitten saa jäädä kiinni poliisille. Seuraavan kerran Jaakko viekin sitten meidän omat hepat Konginkankaalle ja toivotaan, että hepoilla on mukavampi matka kuin Jaakolla minun kuljettamanani :D 

Orilaitumelle laskettiin yhteensä 17 yksi- ja kaksivuotiasta varsaa ja ukkosen lailla ohi rymistelevä lauma oli kyllä suorastaan taianomainen näky. Vähän harmittaa, että Nikaa ei tullut koskaan vietyä isompaan oriporukkaan, mutta sen tuntien se olisi voinut tulla sieltä vielä itsevarmempana ollen koko lauman johtaja ja sitähän en siis olisi toivonut. Riskitkin on isompia suuressa laumassa, joten olen ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen, sillä on Nikalla kuitenkin varsakavereita riittänyt. Myöhemmin lataan laitumelle laskusta myös videon, mutta aloitetaan näistä kuvista, sillä niistäkin riittää kyllä katseltavaa ihan kiitettävästi. Varsat muodostivat melko nopeasti omia pienempiä porukoita ja potentiaaliset laumanjohtajat erottuivat joukosta heti alusta alkaen ja nujakoita syntyi jatkuvasti koko puolitoistatuntisen ajan. Parin päivän päästä lauma alkaa varmaankin olla jo asettunut, mielenkiintoista päästä katselemaan miten arvojärjestys on kehittynyt viime näkemästä! 

Nikan kevään viimeinen työpäivä

"Heippa vaan Pirre, laidun odottaa" t Nibs

Nikan työt tältä keväältä on tehty ja nyt vain odotellaan kesäloman alkamista vielä pari päivää. Keskiviikkona molemmat hevoset suuntaavaat laitumelle ja tässä vaiheessa täytyy todeta, että Nikasta ei ehditty taikoa valmista ratsua. Olen käynyt jo ipanan selässä makoilemassa, mutta istumaan en halunnut kiirehtiä, sillä Nika ei ollut vielä mielestäni valmis ja lopputuloksena olisi saattanut olla vapaana kirmaava rodeoratsu. Ipanan luonteenlaatu kun ei ole aivan yhtä tasainen luonnostaan kuin useimmilla kylmäverisillä kavereilla, vaan se on reaktiivinen ja todella nopea likkeissään, mikäli sattuu säikähtämään jotakin. Lisäksi kukaan joka on nähnyt millaisiin akrobaattisiin suorituksiin se kykenee, ei halua sen kyytiin, jos on pieninkään mahdollisuus, että se aikoo esittää niitä loikkiaan ratsastaja kyydissään... 

Vika treeni sujui melko hyvin, alkuun Nikaa ei olisi kiinnostanut yhtään mennä kentällä sateessa ("Korvat kastuu, ei kuule mitään, sori." t. Nippis), mutta siirtymisten hiomisen myötä pääsin kehumaan paljon, joka taas motivoi ipanaa ja loppua kohti olin oikein tyytyväinen. Tästä edellisenä päivänä Nika teki kaiken aivan täydellisesti, joten oli vähän odotettavissakin, ettei sellainen välttämättä jatku ikuisuuksia. Silloin yksinkertaisesti kaikki toimi, ipana pysyi ympyrällä moitteetta, seis-käynti-ravi-laukka ja kaikki käskyt siltä väliltä tuli ensimmäisestä sanasta ja sain vain töröttää ympyrän keskellä niillä jalansijoillani  ja ihmetellä, miten  välkky varsa minulla onkaan.   Nika pääsee siis kyllä ihan ansaitulle lomalle, mutta voi olla, että jo laidunkauden aikana saatetaan keksiä  sen päänmenoksi taas jotakin. Kärryttelyt jäävät valitettavasti pois laskuista, vaikka se niin hauskaa olisi ollutkin, sillä ei haluta ottaa sitä riskiä, että tuo korsto vääntää sekä itsensä että kärryt solmuun, kun jäätiin kuitenkin vasta opetteluvaiheeseen viime keväänä.

Laukat oli asteetta vauhdikkaammat vastapainoksi alun laiskottelulle. Meni se kyllä välissä ihan siivostikin, mutta siitä ei ollut todistusaineistoa.

"Saisko nyt edes tämän kerran syödä tän narun, pliiis senkin ilonpilaaja"

"Josko sit pusutauko?"

Positiivinen tyyppi <3