Lauantaina suunnattiin kohti Keuruuta, tämän kauden toisiin maastoestetreeneihin. Alkuun ei tosiaan sujunut ihan nappiin, kun Veera protestoi metsään esteille lähtemistä jonon ensimmäisenä tehden kaksi kertaa uukkkarin takaisin kentälle. Muutama este sinniteltiin jonon ensimmäisinä, Veera hyppäsi kyllä, mutta hauskaa ei ollut kummallakaan. Pian tamma sitten hermostuikin lopullisesti kavereiden hävitessä näkyvistä ja se alkoi hyppiä pystyyn niin, että minun oli pakko tulla alas selästä. Vera rauhottui laskeuduttuani ja odoteltiin puskassa kavereiden palaamista takaisin edelliseltä esteeltä. Tämän jälkeen vaihdoimme järjestystä siten, että pääsimme tulemaan toisina, mikä oli äärimmäisen hyvä ratkaisu siinä tilanteessa. Vera muuttuikin heti todella innostuneeksi ja jouduin ihan tosissani pidättelemään pupun lailla loikkivaa ratsuani vuoroamme odotellessa. Hypyissä Veera oli terävä, nopea jaloistaan ja tuli hyvin oikeisiin paikkoihin.
Lopuksi hyppäsimme vielä yksitellen harrasteen radan ja tällä kertaa Veera lähti matkaan innoissaan ja ilman ongelmia, vaikkei kaveria ollutkaan vetoapuna. Matkanteko sujui hyvin lukuun ottamatta yhtä hyppyä, jossa Veera tuli liian kovalla vauhdilla pidätteistä piittaamatta niin juureen, että mietin jo menemmekö esteestä läpi vai pääsemmekö sittenkin yli. Loput esteet sujuivat hyvällä rytmillä ja Veera malttoi mielensä paremmin, jolloin hassuja hyppyjä ei tullut. Vesi ja alashyppy mentiin ravissa ja yksi jyrkempi alamäki käynnissä (...), joten radasta tuli yliaikaa vajaa kymmenen sekuntia. Se ei kuitenkaan ole tärkeintä ja loppujen lopuksi treeneistä jäi tosi hyvä mieli, vaikka alkuun olikin hankaluuksia!
Siihenpä simahti :)