Nikan flunssasta johtuneen kahden viikon saikun jälkeen päästiin kerran selkään, kunnes tuli taas uusi kahden viikon tauko ratsastuksesta selkäongelmien ja mystisen oej:n epäpuhtauden vuoksi. Todellisuudessa tämä yksittäinen ratsastuskerta päättyi heti selkäännousun jälkeen, kun Nika otti välittömästi lähdöt ja heitti vielä pari pukkia mennessään. Ei mitään mahdollisuutta edes yrittää päästä uudestaan satulaan, sillä kyse oli selvästi kivusta ja riitti, että Nikan säkää pelkästään hipaisi, niin se ryntäsi alta karkuun. Saatiin onneksi heti samalla viikolla meidän luottoeläinlääkäri paikalle, joka ymmärtää Nikan herkkää sielunelämää. Alun tutkimus tehtiin ulkona Nikan syödessä vihreää, ja tallissa se sai hierontaa. Selästä ei löytynyt jumeja, mutta satula on silti ollut vähän epäsopiva Nikalle. Samalla todettiin myös, että täysin sopivaa satulaa ei varmaan ikinä tule löytymään, sillä Nikan säkä on niin haastava. Nikalla on valtava etuosa ja pitkät lavat sekä säkä, mutta pieni takaosa ja lyhyehkö selkä suhteutettuna muuhun hevoseen. Vaikka selkä näyttäisi muuten olevan riittävän pitkä, niin todellisuudessa säkä jatkuu melkein viisi senttiä normaalia taaemmas, jolloin satulanpaikka on luontaisesti liian takana, eikä siihen mahdu kovin suurta isuinta. Mittatilaussatulan teettäminen odottaa siis jossain kaukana tulevaisuudessa, sitten kun Nika alkaa olla valmiimman näköinen. Oikean etujalan lievä epäpuhtaus tutkittiin myös samalla, eikä siitä löytynyt mitään ulkoista syytä oireilulle. Ontuma katosi itsestään loman aikana, joten toivottavasti kyseessä oli vain jokin pieni ohimenevä juttu. Jos liikkeen epäpuhtaus palaa joskus takaisin, niin silloin jalka täytyy tutkia uudestaan ja kuvata irtopalojen varalta. Tuskanhiki nousee pelkästä ajatuksesta, sillä karsinalepoahan ei Nikan pääkoppa kestä.
 |
| Kun Nikalla oli yhteensä kuukauden loma, käytiin joka viikko metsäkävelyillä. |
Viime torstaina oli kulunut pari viikkoa ratsastustaukoa, ja olin tarjoutunut uhrilampaaksi, joten ihan itse kiipesin Nikan selkään! Viime kerrasta oli jo yli puoli vuotta aikaa, eli innostus voitti jännityksen sekä järjen. Edeltävä viikko oli tehty siedätystyötä pelkästään heittämällä satulaa selkään, ja Nika seisookin varustaessa paikoillaan kuin tatti, vaikka on täysin irti aitauksessa. Aloitettiin siedättäminen ihan alusta jakkaralle ja alas -toistoilla ja myöhemmässä vaiheesa kouluttaja antoi Nikalle herkkuja aina, kun nousin jalustimen varaan. Pian istuinkin jo kyydissä, eikä Nika korvaansa lotkauttanut. Yllättävää kyllä, sen kyydissä on turvallinen ja rento olo heti, kun sinne vaan pääsee. Aikomuksena oli tehdä pari toistoa, ja alas tullessa Nika säikähti hieman joko sitä, että turvaliivi jäi vähän kiinni satulaan tai, kun otin vahingossa hieman tukea sen sään kohdalta. Vähän aikaa heiteltiin nukkea kyytiin, kunnes menin taas itse selkään. Se sujui yhtä hienosti kuin ensimmäinenkin kerta, ja lisäksi myös käveltiin muutama minuutti talutuksessa. Sovittiin uusi kerta heti seuraavalle päivälle, että saataisin paljon hyviä toistoja.
 |
| Tässä Nikalla on tosi huono ilme, sillä tämä on ekan päivän ensimmäisiä valmisteluja selkäännousuun, eli se muisti varmaan viimekertaisen huonon kokemuksen. Totuttamisen lisäksi hyödynnettiin vastaehdollistamista, eli käytettiin positiivista vahvistetta. Nikan koulutuksessa käytetään herkkuja erittäin harkiten ja harvoin, mutta esimerkiksi tähän tilanteeseen ne sopivat hyvin, kun selkäännousua opetettiin uudestaan |
Toinen ratsastuskerta sujui vähintään yhtä hienosti, ja päästiin menemään ilman taluttajaa heti alun jälkeen. Kerran se säpsähti, kun pressu lävähti sen takana, mutta tilanne oli ohi ennen kuin ehdin oikeastaan edes reagoimaan. Oli hyvä huomata, etten tehnyt mitään harkitsematonta, vaan istuin vain kyydissä sen sekunnin, kunnes tajusin tehdä yhdenohjan pysähdyksen. Rentona ollessaan Nikalla on taipumus kävellä hitaammin kuin kilpikonna ja pysähdellä vähän väliä, eli se on nyt seuraava asia, jota ratkotaan. Se on kyllä oikeastaan aina ollut tällainen, mutta nyt se pitäisi oikeasti saada reagoimaan jalkaan sekä liikkumaan omalla moottorilla. Maastoilu tulee ohjelmaan heti, kun Nika on taas tarpeeksi luotettava sellaiseen, mutta ainakin kaikki kävelyt maastakäsin ovat menneet oikein hyvin. Keskiviikkona menen taas Nikalle, jospa tällä viikolla ei olisi tullut mitään uusia yllätyksiä.
