Tänään lauantaina oli taas aikainen herätys heti kuuden jälkeen, koska lähdettiin ponin kanssa meidän ensimmäiseen kouluvalmennukseen! Valmennus meni oikein kivasti, saatiin hyviä ohjeita, mentiin pienessä ajassa paljon eteenpäin ja ennen kaikkea nyt tiedän miten kotona pitää treenata. Ensimmäisenä korjattiin ohjaspituus ja ponin niska ylös. Tällä kertaa B ei vielä halunnut myödätä niskastaan lyhyemmillä ohjilla vaan viipotti mieluummin pää pystyssä. Siihen ei kuitenkaan kiinnitetty huomiota ja tarkkailun alla olivat sen sijaan jatkuva eteenpäinpyrkimys sekä rentous.
Ravissa jouduin tekemään itse tosi paljon töitä alkuun pystyäkseni istumaan kunnolla, koska ponin askel oli aika pomputtava sen ollessa vielä hieman jännittynyt. Laukassa vasen kierto oli paljon vaikeampi ja ennen työskentelyä Boken ristiselkä oli lukossa. Vasen laukka on kyllä aina ollut heikompi, mutta epäilen että satula on saattanut alkaa vaivaamaan ponia. Nyt kokeilin ensiavuksi laittaa Veeran lampaankarvan satulan alle ja se tuntuikin auttavan ihan hyvin, ponikin uskalsi rentouttaa selkänsä ja alkoi ponnistamaan sisätakajalalla hienosti. Oikea laukka sujui paremmin heti alusta saakka, poni rentoutui, liikkui läpi selän ja askelkin muuttui ihan erilaiseksi! Koko ajan istuin siis vain hiljaa tehden mahdollisimman vähän, pidin ohjat kädessä ja ratsastin pohkeesta eteen.
Valmentaja muuten näytti vihreää valoa meidän kisasuunnitelmille, joten ensi viikonloppuna startataan ponin ekoissa koulukisoissa helppo C:2!
Viimepostauksessa unohdin mainita, että Veera oli Psyllium-kuurilla, koska tajuttiin että sillä on todennäköisesti ollut hiekkaa mahassa jo vähän pitemmänkin aikaa. Reilu viikko sitten tuotiin uusi kuorma hiekkaa tarhaan ja mitä tekee Veera? No menee tietenkin heti ensimmäisenä popsimaan hiekkakakkuja! Kuuden päivän kuurin aikana oireet hävisivät ja tamman maha pieneni huomattavasti, nyt se näyttää jo melkein hoikalta. Eli lisää ruokaa ja sekös Veeralle sopii!
Kelit rajoittavat tällä hetkellä tosi paljon liikutusta ja Veera on joutunut tyytymään tarhailuun parin päivän ajan, koska kenttä on ollut niin surkea. Alkuviikosta pääsin kuitenkin myös selkään ja täytyy kyllä todeta, että ratsastaessa Veera on nykyään vaan niin ihana!! Kevyt, herkkä, innokas ja reagoi ajatukseen. Voi että kun odotan innolla että päästään taas työskentelemään kunnolliselle pohjalle, tulisi jo talvi! Meillä on jo hyvä suunnitelmakin kentän talvikunnossapitoa varten, että odotan oikein innolla lunta & myös niitä pakkassäitä - ja sitä myötä myös pimahtanutta tammaa, jonka mielenterveyttä pakkanen koettelee!
"HEIII!! MISSÄ OLITTE, MIKS MÄ EN PÄÄSSY??" |
Veeralle on tullut taas noi sen söpöt tan-merkit :) |
Veeran poskeen ilmestyi mystisesti pari päivää sitten tuollainen hassu haava. Onkohan sen kaveri kenties puraissut meidän tamman täydellistä naamataulua? |