Hei, me ravataan!

Nikan kanssa on tapahtunut suurta edistystä viimekertaisen blogipostauksen jälkeen. Kaksi viikkoa sitten otettiin yhdessä Nikan ensimmäiset raviaskeleet ikinä, ja sehän meni niin hienosti kuin vaan mikään voi mennä! Hevonen oli rento ja alkoi tarjota itse ravia eteenpäin pyydettäessä, jolloin pienestä pohkeesta ja "ra-vi" äänikomennosta, se siirtyi oikein mukavaan ja rauhalliseen raviin. Vielä ei olla päästy ravaamaan uudestaan, sillä yllätys yllätys, taas tuli uusia kommervenkkeja. Tällä kertaa syy löytyy kavioista ja Nika arkoo etusiaan, mutta tämän pitäisi ratketa ihan vaan lyömällä kengät jalkaan. Alun perin eka kengitys oli suunniteltu tehtäväksi muuton jälkeen, eikä tämä oikeastaan muuta tilannetta, sillä haluan olla itse joka päivä vahtimassa, että putsit ja suojat pysyy jalassa eikä tule haavereita. Olisi toki kiva saada kengät jalkaan mahdollisimman pian, mutta tilanne ei kuitenkaan ole millään tapaa akuutti ja Nika pärjää hyvin vielä viikon ilman kenkiäkin, kunhan liikutus on kevyttä. Muutto on nimittäin jo ensi viikolla, ja joka tapauksessa olen vastannut nämä vikat viikot täysin itse Nikan liikutuksesta, joten kevyempi jakso tässä välissä ei haittaa yhtään.

 

Kuluneella viikolla kävin Nikan luona neljänä päivänä, sillä kerätään nyt vielä kaikki mahdollinen oppi ennen kuin täytyy pärjätä yksin.  Maanantaina ratsastin vain kymmenisen minuuttia käyntiä, sillä se liikkui niin kivasti eteen yhtään patistelematta, että halusin lopettaa harjoituksen siihen.  Keskiviikkona Nikalla oli hieronta ja viime kerralla vaivannut sään alue oli nyt paljon parempi, eikä sieltä löytynyt enää samanlaisia triggerpisteitä. Kengättömyys ja kavioiden arkominen on todennäköisesti  aiheuttanut kaulan sekä lavan seudulle jumeja, mutta muuten lihaksiston tilanne oli ihan hyvä. Selkälihaksissa oli kauttaaltaan lievää kalvokireyttä, mutta se kertoo todennäköisesti vain siitä, että niitä lihaksia on nyt hieman käytetty. Uusi hieronta-aika on noin kuukauden päästä, sillä suurin apu tulee nyt kengistä, ja sitä ennen rahat menisivät vain hukkaan. Perjantaina treenattiin selkäännousuja, ja tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Nikaa ei juoksutettu lainkaan alle. Oli toinenkin uusi juttu, eli aikaisemmin Nikan kouluttaja on ollut aina katsomassa ja antamassa ohjeita, kun olen ratsastanut Nikalla, mutta nyt paikalla oli ainoastaan Jaakko vahtimassa ihan turvallisuussyistä. Nyt kun olen ratsastanut Nikalla enemmän myös itsenäisesti, niin enää se ei jännitäkään niin paljon. On hyvä, että opin luottamaan siihen jo nyt, niin sitten on helpompi alkaa ratsastamaan sillä myös uudessa paikassa.

Lauantaina tehtiin hieman lastausharjoituksia, joita oltiin jo edellispäivänä myös treenattu, ja koska koko homma kesti alle viisi minuuttia, niin harjoiteltiin myös liikenteen kohtaamista. Kävelytin Nikaa pientareella, ja Jaakko ajoi autolla useita kertoja ohi edestä ja takaa, alkuun ihan tien toista laitaa hitaasti, lopussa hieman lähempää ja vähän nopeammin. Nika ei edes korvaansa lotkauttanut missään vaiheessa, joten seuraavalla kerralla täytyy nostaa hieman vaatimustasoa, jotta auton ohittaminen olisi turvallista, vaikka kuski ei hidastaisikaan kohdalla.

Upotan alle videon instagramista, jossa näkyy kuinka Nika lompsii suoraan koppiin, vaikka viime kerrasta on melkein puoli vuotta. Ei juurikaan parantamisen varaa, kun jo ensimmäinen lähestyminen traileriin on tällainen. No miksi ihmeessä me tehdään lastausharjoituksia, kun se sujuu jo liki täydellisesti? Siksi, että se olisi aina jatkossakin yhtä helppoa ja kivaa, vaikka kuu tipahtaisi taivaalta ja maailma olisi väärinpäin. Jotta ainakin yhteen asiaan voi aina luottaa, eli siihen, että Nika menee koppiin. Jos joskus tulevaisuudessa on liikaa vapaa-aikaa, niin ajattelin opettaa myös koppiin lähettämisen, koska olisihan sekin hauska ja ihan kätevä taito osata.

Meidän lastaustreeni = hevonen kävelee suoraan koppiin ja that’s about it 💁🏼‍♀️ Viimekertainen muisto trailerista näyttää siis olevan Nikan mielestä hyvä, vaikka se joutuikin silloin matkustamaan yksin klinikalle ja takaisin tyhjällä mahalla. Olin kyllä jo etukäteen todella luottavaisin mielin ja arvioni olikin, että Nika menisi ihan kyselemättä kyytiin 😁 Korkeintaan se olisi voinut vähän pysähtyä haistelemaan traileria, sillä kalusto on eri kuin viimeksi. #lastauskoulutus #hevonen #nuorihevonen #younghorse #4yo #hevosblogi #hevosvalokuvaus #playssonnet #häst #horse #pferd

Henkilön MYRSKYN SELKÄÄN (@myrskynselkaan) jakama julkaisu Elo 10, 2018 kello 12.09 PDT

Kultapoika